Artikkeli 7/7, alun perin ilmestynyt Bitter Winter -verkkolehdessä 3.9.2022.
https://bitterwinter.org/abe-assassination-donations-to-unification-church/
Massimo Introvigne
“Mediassa on kyseenalaistamatta hyväksytty Yhdistymiskirkkoa vastustavien asianajajien väitteet siitä, että kirkko huijaa ”uhreiltaan” rahaa ns. ”henkisellä kaupankäynnillä”. Totuus on kuitenkin toinen.”
Ranskan vallankumouksen terrorin aikana sai surmansa noin 30 000 katolista pappia, nunnaa ja maallikkoa. Kääntääkseen yleisen mielipiteen katolista kirkkoa vastaan terrorin johtohahmot vetosivat rahaan, jonka tiesivät poikkeuksetta herättävän kansassa suuria tunteita. Siksi terrorin aikana julkaistiin lukemattomia pamfletteja, lehtiartikkeleita ja pilapiirroksia, joissa ahneet papit ajoivat perheitä ahdinkoon pyytämällä ylenpalttisia lahjoituksia.
Myöhemmin kommunistit hyödynsivät samaa taktiikkaa omassa propagandassaan. Mongolian kommunistihallinnon aikana surmattiin noin 60 000 buddhalaismunkkia. Munkkien joukkovainoa edelsi laaja julistekampanja, jossa munkit esitettiin verta imevinä vampyyreina. Propagandajulisteissa munkit imivät Mongolian kansan kuiviin suurilla lahjoituspyynnöillään.
Shinzō Aben kuoleman jälkeen Japanissa on nyt alettu levittää samankaltaista propagandaa, joka tällä kertaa kohdistuu Yhdistymiskirkkoon (viralliselta nimeltään Perheiden maailmanrauhanjärjestö). Aben ampunut Tetsuya Yamagami on todennut halunneensa rangaista entistä pääministeriä, koska tämä oli osallistunut Yhdistymiskirkkoon yhteydessä olevan kansalaisjärjestön tapahtumiin, kerran videotervehdyksellä ja toisen kerran lähettämällään viestillä. Yamagami vihasi Yhdistymiskirkkoa, koska hän katsoi äitinsä joutuneen vararikkoon kirkolle tekemiensä lahjoitusten takia.
Japanissa toimii Yhdistymiskirkon vastainen ryhmä nimeltä ”Kansallinen asianajajaverkosto henkistä kaupankäyntiä vastaan” (engl. National Network of Lawyers Against Spiritual Sales). Asianajajaverkoston mukaan lukemattomat japanilaiset ovat joutuneet talousvaikeuksiin tehtyään lahjoituksia Yhdistymiskirkolle tai ostettuaan korkeaan hintaan kirkon myymiä arvottomia esineitä.
Ilmaus ”henkinen kaupankäynti” on Yhdistymiskirkon vastaisen vasemmistolaismedian keksimä, ja sitä alettiin käyttää Japanissa 1980-luvulla. Tuohon aikaan Happy World -niminen yritys toi Japaniin maljakoita ja pienoistemppeleitä. Näitä esineitä ostaneiden joukossa oli pienten uususkontojen jäseniä, joiden mukaan esineet säteilivät hyvää henkistä energiaa (kyseiset henkilöt eivät kuuluneet Yhdistymiskirkkoon). Tämä luonnollisesti ilahdutti Happy Worldia, joka päätyi nostamaan hintojaan. Yhdistymiskirkko ei vastannut maljakoiden tai temppeleiden myynnistä, eikä sillä ollut mitään tekemistä esineiden mystisiä ominaisuuksia koskevien väitteiden kanssa. Happy Worldin omistajat olivat kuitenkin Yhdistymiskirkon jäseniä, ja he lahjoittivat kirkolle osan liikevoitoistaan. Tästä syystä heitä syytettiin ”henkisestä kaupankäynnistä”, etenkin sen jälkeen kun Yhdistymiskirkkoa vastustava asianajajaverkosto perustettiin vuonna 1987.
Maljakoiden ja temppeleiden myynti päättyi vuonna 1987, mutta tämänkin jälkeen Yhdistymiskirkon jäsenillä oli yrityksiä, jotka myivät mm. taidetta, koruja sekä asiakirjojen allekirjoittamiseen käytettyjä sinettejä ja leimoja. Kyseiset leimat oli valmistettu käsityönä kallisarvoisista materiaaleista, minkä lisäksi niiden sanottiin tuovan onnea. Tästä syystä niitä myytiin tavallista korkeampaan hintaan. Japanissa on hyvin yleistä, että tuotteita markkinoidaan onnea tuovina. Tälläkään kertaa Yhdistymiskirkko ei vastannut esineiden myynnistä, vaan yritykset omistavat jäsenet lahjoittivat osan tuotoistaan kirkolle.
Vuonna 2000 Japanissa tehtiin merkittäviä muutoksia ovelta ovelle -myyntiä koskevaan lakiin, ja lain uudeksi nimeksi tuli ”Laki määrätyistä liiketoimista” (engl. Act on Specified Commercial Transactions). Laissa kiellettiin mahdollisten ostajien ”pelotteleminen tai häiritseminen” kauppojen tekemiseksi. Lakimuutos johti siihen, että sinettejä myyviä Yhdistymiskirkon jäseniä pidätettiin ja heidät tuomittiin myöhemmin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Japanin Yhdistymiskirkon silloinen puheenjohtaja otti vastuun siitä, että jäseniä ei oltu ohjeistettu uudesta laista sekä heidän velvollisuudestaan toimia sen mukaisesti. Puheenjohtaja erosi tehtävästään vuonna 2009, ja Yhdistymiskirkossa ryhdyttiin antamaan neuvontaa jäsenille, joiden yritykset myivät ”onnea tuovia” esineitä, kuten leimoja, jotta varmistettaisiin vuonna 2000 muutetun lain asianmukainen noudattaminen.
Yhdistymiskirkkoa vastustavat asianajajat ovat leimanneet myös Yhdistymiskirkolle annetut lahjoitukset ”henkiseksi kaupankäynniksi”, vaikka kyse on eri asiasta. Asianajajien mukaan Yhdistymiskirkko kaupittelee ihmisille ikuista pelastusta lahjoituksia vastaan – elävien lisäksi pelastus olisi mahdollista lunastaa edesmenneille sukulaisille ja ystäville. Asianajat saivat jotkin Japanin tuomioistuimista noudattamaan kyseenalaista periaatetta, jonka mukaan suurten lahjoitusten yhteydessä olisi aina oletettava, että ne oli saatu ”vilpillisin keinoin tai uhkailemalla” tai käyttämällä ”psykologisia menetelmiä”, joilla lahjoittajia estettiin toimimasta ”vapaan tahtonsa” mukaisesti. Viimeksi mainittu muistuttaa vaarallisen paljon ajatusta aivopesusta, vaikka tämä pseudotieteellinen teoria on osoitettu paikkansapitämättömäksi.
Myös lahjoittajille annetut kiitoslahjat on voitu valheellisesti esittää ”henkisen kaupankäynnin” tuloksena saatuina tuotteina. Joissain katolisissa järjestöissä huomattavan lahjoituksen tehneet saavat kiitokseksi paavin nimikirjoituksella varustetun kirjan tai diplomin. On selvää, että nämä ihmiset eivät ole ”ostaneet” kirjaa tai diplomia lahjoittamallaan suurella summalla. Sen sijaan kirja tai diplomi ovat symbolisia kiitollisuudenosoituksia, joilla kirkko haluaa muistaa lahjoittajiaan.
Yhdistymiskirkon vastaiset asianajajat ovat hyödyntäneet tekniikkaa, jota usein käytetään ns. ”lahkojen” vastaisessa toiminnassa: tietty käytäntö esitetään pelkästään lahkolle tyypillisenä, vaikka samaa käytäntöä esiintyy myös valtauskontojen piirissä. Esimerkiksi katolisessa kirkossa uskotaan, että kuoleman jälkeen monet sielut päätyvät kiirastuleen eli tilapäiseen välitilaan taivaan ja helvetin välillä. Vainajan sukulaiset ja ystävät voivat lyhentää sielun kiirastulessa viettämää aikaa rukoilemalla hänen puolestaan, pyytämällä pappia toimittamaan vainajalle messun (pientä korvausta vastaan) – tai tekemällä lahjoituksen. Katolinen oppi aneista eli siitä, että rahallisen lahjoituksen tekemällä voi automaattisesti lyhentää sielun kiirastulessa viettämää aikaa, oli yksi syy siihen, miksi Martti Luther päätyi ottamaan etäisyyttä roomalaiskatoliseen kirkkoon. Myös jotkin buddhalaiset munkkikunnat opettavat, että tekemällä lahjoituksen voi auttaa edesmenneitä sukulaisia saamaan paremman jälleensyntymän ja siirtymään eteenpäin pelätyistä kylmistä ”helveteistä” (sanskritiksi naraka).
Sadoissa protestanttisissa kirkoissa noudatetaan Raamatun opetusta kymmenysten antamisesta, eli kirkkojen jäseniä pyydetään lahjoittamaan 10 prosenttia tuloistaan. Myös Yhdistymiskirkossa kannustetaan kymmenysten antamiseen, mutta se ei ole pakollista. Lisäksi kirkolla on omia perinteitä, kuten lukuun 30 perustuvien lahjoitusten tekeminen neljän vuoden ajan. Näin tunnustetaan ihmiskunnan kollektiivinen vastuu siitä, että Juudas kavalsi Jeesuksen 30 hopearahasta.
Yleisiltä periaatteiltaan Yhdistymiskirkon lahjoituksia koskeva teologia on yllättävän samanlaista kuin katolisessa ja protestanttisessa uskossa. Tämä on alettu tiedostaa japanilaisissa tuomioistuimissa, minkä lisäksi lahjoittajat allekirjoittavat nykyään notaarin oikeaksi todistaman asiakirjan, jossa he vahvistavat tekevänsä lahjoituksen omasta vapaasta tahdostaan, tiedostavansa sen kaikki seuraukset ja pidättäytyvänsä Yhdistymiskirkon vastaisista oikeustoimista tulevaisuudessa. Vuonna 2021 Yhdistymiskirkko hävisi vielä yhden lahjoituksia koskevan oikeusjutun, mutta voitti kaksi muuta. Yhdessä näistä tapauksista Tokion alioikeus katsoi, että kantaja oli väärentänyt todistusaineistoa.
Loppujen lopuksi ongelma on luonteeltaan teologinen ja filosofinen. Uskovaiselle lahjoituksen tekeminen voi olla syvällinen henkinen kokemus. Ateistille tai sellaiselle henkilölle, jonka mielestä Yhdistymiskirkon kaltaiset ryhmät eivät ole ”oikeita uskontoja”, mitkään varotoimet eivät ole riittäviä eikä mikään lahjoitus koskaan voisi olla vapaan ja perustellun valinnan tulosta.