Artikkeli 2/7, alun perin ilmestynyt Bitter Winter -verkkolehdessä 29.8.2022
https://bitterwinter.org/the-abe-assassination-and-religious-liberty/
Massimo Introvigne
“Entisen pääministerin kuoleman jälkeen Yhdistymiskirkkoa vastustavien asianajajien lausunnot saivat mediassa runsaasti palstatilaa. Kukaan ei kuitenkaan vaivautunut tarkistamaan näiden asianajajien taustoja.”
Shinzō Aben murhan jälkeen japanilainen ”Kansallinen asianajajaverkosto henkistä kaupankäyntiä vastaan” (engl. National Network of Lawyers Against Spiritual Sales) nousi
kertaheitolla myös kansainvälisen median tietoisuuteen. Vuonna 1987 perustettu verkosto on erikoistunut Yhdistymiskirkon vastaisiin toimiin, mutta toisinaan sen toiminta on kohdistunut myös muihin uskonnollisiin liikkeisiin. Nykyisellään verkostoon kuuluu noin 300 asianajajaa.
Aben ampunut Tetsuya Yamagami kertoi tappaneensa entisen pääministerin, koska tämä oli kahdesti osallistunut Yhdistymiskirkon johtajien perustaman kansalaisjärjestön tapahtumaan, kerran nauhoitetulla videotervehdyksellä ja toisen kerran lähettämällään viestillä. Yamagamin mukaan hänen äitinsä oli ajautunut vararikkoon kirkolle antamiensa suurikokoisten lahjoitusten takia. Tämä oli tapahtunut vuonna 2002. Yamagami taas surmasi Aben vuonna 2022, 20 vuotta myöhemmin. On siis mahdollista, että kirkkoon kielteisesti suhtautuvien asianajajien kampanjat olivat yllyttäneet mieleltään järkkynyttä tekijää toteuttamaan murha-aikeensa. Välttääkseen nämä syytökset asianajajaverkosto ryhtyi tietoiseen vastaiskuun. Verkoston järjestämissä lehdistötilaisuuksissa syy tapahtuneesta vieritettiin Yhdistymiskirkon niskoille – uhrista tehtiin syyllinen ja syyllisestä uhri.
Suurin osa kansainvälisestä mediasta hyväksyi asianajajaverkoston väitteet sellaisinaan, eikä juuri kukaan vaivaantunut selvittämään näiden asianajajien taustoja. Samalla jätettiin huomiotta tapaus, joka oli aiemmin kiinnittänyt kansainvälisten ihmisoikeusaktivistien huomion ja joka mainittiin myös Yhdysvaltain oikeusministeriön jokavuotisessa uskonnonvapausraportissa. Vuosina 1966–2015 Japanissa nimittäin siepattiin noin 4 300 Yhdistymiskirkon täysi-ikäistä jäsentä, joita näiden vanhempien toiveesta pidettiin vangittuina ns. ”poisohjelmointia” varten. Poisohjelmoinnin (engl. deprogramming) tavoitteena on saada henkilö jättämään uskonnollinen liike, johon hän kuuluu. Poisohjelmoinnin juuret ovat Yhdysvalloissa, jossa se on kuitenkin sittemmin kielletty.
Japanissa sattuneissa tapauksissa vanhemmat eivät hyväksyneet lapsensa uskonnollista vakaumusta. Tämän seurauksena kyseiset Yhdistymiskirkon jäsenet siepattiin, heitä pidettiin vangittuina asunnoissa ja heihin kohdistettiin voimakasta fyysistä ja psykologista painostusta siihen asti, kunnes he luopuivat uskostaan. Noihin aikoihin Japani ja Etelä-Korea olivat niitä harvoja demokraattisia valtioita, joissa poisohjelmointi oli yhä laillista.
Japanissa poisohjelmointia kohdistui myös Jehovan todistajiin ja muiden vähemmistöuskontojen edustajiin, ja poisohjelmoijat olivat poikkeuksellisen kovaotteisia. Erään naispuolisen Yhdistymiskirkon jäsenen mukaan häntä poisohjelmoinut henkilö oli raiskannut hänet toistuvasti monta kuukautta kestäneen poisohjelmoinnin aikana (seurausten pelossa nainen kuitenkin veti myöhemmin syytöksensä takaisin). Kuultuaan raiskauksista uhrin isä oli hävennyt poisohjelmoijan palkkaamista niin paljon, että teki vuosia myöhemmin itsemurhan.
Yhdistymiskirkkoon kuuluvaa Toru Gotoa pidettiin vangittuna eri asunnoissa yli 12 vuotta, samalla kun häntä yritettiin tuloksetta käännyttää pois uskostaan. Goton tapaus oli se, joka vihdoin sai Japanin korkeimman oikeuden kieltämään poisohjelmoinnin vuonna 2015. Oikeus myönsi Gotolle myös merkittävät vahingonkorvaukset (toisin kuin kahdessa aiemmassa tapauksessa, joissa oikeudenkäyntinsä voittaneille Yhdistymiskirkon jäsenille myönnettiin vain pienet korvaukset). Oikeuden päätös johti poisohjelmoinnin lopettamiseen. Vuonna 2021 tosin tuli ilmi uusi tapaus, jossa vanhemmat olivat pitäneet Yhdistymiskirkon jäsentä vangittuna kodissaan (toisin kuin ennen, jolloin vangittuja pidettiin erillisessä asunnossa). Vanhemmat väittivät, että kyse oli pelkästä perheasiasta.
Henkisen kaupankäynnin vastaisen kansallisen asianajajaverkoston näkyvimmät jäsenet Hiroshi Yamaguchi, Hiroshi Watanabe ja Masaki Kito toimivat puolustusasianajajina poisohjelmoinnista syytetyille. Yamaguchi vastasi muun muassa Toru Goton pääkäännyttäjänä toimineen Takashi Miyamuran puolustuksesta. Jotkin asianajaverkoston jäsenet taas tekivät yhteistyötä poisohjelmoijien kanssa. Poisohjelmoinnin jälkeen uskostaan pois käännytetyt uhrit ohjattiin näiden asianajajien luo, jotka suostuttelivat heidät nostamaan syytteen Yhdistymiskirkkoa vastaan. Kaikki tämä oli asianajajille tuottoisaa liiketoimintaa.
Asianajajaverkoston riveistä löytyy toki myös sieppauksia vastustaneita. Yksi heistä on asianajaja Yoshiro Ito, joka kehotti vuonna 1996 verkostoa lopettamaan yhteistyönsä Takashi Miyamuran kanssa. Silti vielä vuoden 2021 tapauksessakin asianajajaverkostoon kuuluva Yasuo Kawai avusti laittomaan poisohjelmointiin turvautuneita vanhempia.
Hiroshi Yamaguchin Yhdistymiskirkon vastainen toiminta alkoi jo ennen asianajajaverkoston perustamista. Vuonna 1979 Japanissa KGB:n agenttina toiminut Stanislav Levtšenko loikkasi Yhdysvaltoihin ja paljasti, että monet merkittävät japanilaiset poliitikot olivat Neuvostoliiton palkkalistoilla. Suurin osa näistä poliitikoista oli Japanin sosialistisen puoleen (JSP) jäseniä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen venäläisistä arkistoista löytyi asiakirjoja, jotka vahvistivat
Levtšenkon paljastusten todenperäisyyden. Vuonna 1983 JSP kuitenkin vastasi syytöksiin väittämällä tapausta Yhdysvaltain tiedustelupalvelun CIA:n junailemaksi salaliitoksi. Tämän salaliiton välikappaleena olisi ollut kommunisminvastainen järjestö International Federation for Victory Over Communism (IFVOC), jolla taas oli läheiset siteet Yhdistymiskirkkoon. Näiden väitteiden seurauksena IFVOC haastoi JSP:n oikeuteen. Hiroshi Yamaguchi toimi JSP:n puolustusasianajajana, mutta hävisi jutun. Jutussa päästiin myöhemmin sovitteluratkaisuun, jonka seurauksena JSP maksoi IFVOC:lle 2 miljoonan jenin korvaukset.
Joillekin verkoston asianajajista (joihin lukeutuvat myös verkoston tunnetuimmat toimijat) Yhdistymiskirkon vastaiset kampanjat olivat keino turvata poisohjelmoinnin jatkuminen sekä varmistaa, että poisohjelmoidut entiset jäsenet jatkaisivat syytteiden nostamista kirkkoa vastaan. Olivathan nämä oikeusjutut heille tuottoisa tulonlähde – aivan niin kuin Yhdistymiskirkon haastaminen oikeuteen lahjoittajien puolesta, jotka asianajajat olivat vakuuttaneet siitä, että he voisivat saada kirkolle lahjoittamansa rahat takaisin. Verkoston jäsenet kertovat kyllä auliisti siitä, kuinka suurista lahjoituksista milloinkin on kysymys, mutta oman palkkionsa suuruudesta he vaikenevat.
Toisinaan oikeudessa on myös turvauduttu kyseenalaisiin menetelmiin. Yhdistymiskirkko voitti 1. maaliskuuta 2021 entistä jäsentä vastaan käydyn oikeudenkäynnin, jossa Tokion alioikeuden tuomari katsoi kantajan väärentäneen todistusaineistoa kirkkoa vastaan. Todisteena käytetyn henkilökohtaisen muistikirjan sisältöä oli muokattu, ja merkintöihin oli lisätty todellista kirjoitusajankohtaa aikaisemmat päivämäärät.
Toisin kuin verkosto omassa propagandassaan väittää, henkisen kaupankäynnin vastaisen kansallisen asianajajaverkoston jäsenet eivät siis suinkaan ole urheita ritareita, jotka peitsi tanassa käyvät taistoon ”vaarallisia lahkoja” vastaan. Nämä väitteet on nielty aivan liian helposti niin Japanin mediassa kuin kansainvälisestikin. Vaikka poisohjelmointi jakaa mielipiteitä myös verkoston sisällä, tämä ei poista sitä, että eräät verkoston näkyvimmistä jäsenistä ovat puolustaneet väkivaltaisia sieppaajia ja Neuvostoliiton vakoojia, toimittaneet tuomareille asiakkaidensa väärentämiä asiakirjoja sekä tietoisesti levittäneet Yhdistymiskirkkoa koskevia perättömiä loukkauksia.
