Yhdistymiskirkko vihapuheen ja syrjinnän kohteena Shinzō Aben kuoleman seurauksena

You are currently viewing Yhdistymiskirkko vihapuheen ja syrjinnän kohteena Shinzō Aben kuoleman seurauksena
Yhdistymiskirkon (viralliselta nimeltään Perheiden maailmanrauhanjärjestö) järjestämä mielenosoitus Koreassa. Mielenosoittajat vastustivat vääristelevää uutisointia ja kirkkoon kohdistuvaa syrjintää Japanissa.
  • Post category:Uutisia

Artikkeli 4/7, alun perin ilmestynyt Bitter Winter -verkkolehdessä 31.8.2022

https://bitterwinter.org/abe-assassination-unification-church-hate-speech/

Massimo Introvigne
“Japanin entisen pääministerin kuoleman jälkeen Yhdistymiskirkon jäsenet ovat saaneet tappouhkauksia ja joutuneet kiusatuiksi koulussa ja työpaikalla.”

Kuka tahansa tappouhkauksia saanut tietää, etteivät ne paljoa naurata (sanon tämän kokemuksesta). Uhkauksen voi kyllä yrittää sivuuttaa huonona pilana – mutta silti mielen perukoilla pieni ääni muistuttaa, että maailma on täynnä hulluja, joista jotkut voivat olla vaarallisia. Iltaisin pienikin rasahdus saa epäilemään, josko joku on tulossa toteuttamaan uhkauksensa.

Tältä tuntuu varmasti myös niiltä Yhdistymiskirkon jäseniltä, jotka ovat saaneet tappouhkauksia Shinzō Aben kuoleman jälkeen. Aben ampuneen Tetsuya Yamagamin mukaan hänen äitinsä oli 20 vuotta sitten joutunut vararikkoon Yhdistymiskirkolle tekemiensä ylenpalttisten lahjoitusten vuoksi. Tästä syystä Yamagami halusi rangaista Abea, joka oli kahdesti osallistunut kirkkoon yhteydessä olevan kansalaisjärjestön tapahtumiin, kerran videotervehdyksellä ja toisen kerran lähettämällään viestillä.

Aben murhan jälkeen syytä olisi voitu etsiä itse tekijästä ja mahdollisesti häntä yllyttäneistä Yhdistymiskirkon vastaisista kampanjoista, jotka olivat saaneet Japanissa laajaa julkisuutta. Tietyt japanilaiset asianajajat ja median edustajat kuitenkin syyttivät tapahtuneesta uhreja, eli Abea ja Yhdistymiskirkkoa. Kyseisten toimijoiden mukaan Yhdistymiskirkko ja muut ”lahkot” olisi otettava julkisen tarkastelun kohteeksi ja niille olisi määrättävä seuraamuksia.

Vuonna 2011 toimin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin valtuutettuna, vastuualueenani rasismin, muukalaisvihan sekä uskonnollisen suvaitsemattomuuden ja uskontoon perustuvan syrjinnän torjunta. Euroopan maiden lisäksi Etyjiin kuuluvat muun muassa Yhdysvallat ja Kanada. Viharikoksiin ja vihapuheeseen liittyvät kysymykset olivat tuolloin keskeinen osa työtäni.

Adil Akhmetov Massimo Introvigne and Andrew Baker
Etyjin syrjinnän torjunnasta vastaavat valtuutetut virallisella vierailulla Ukrainassa vuonna 2011. Vasemmalla islamofobian torjunnasta vastaava Adil Akhmetov, keskellä rasismin, muukalaisvihan ja uskonnollisen suvaitsemattomuuden torjunnasta vastaava Massimo Introvigne ja oikealla antisemitismin torjunnasta vastaava Andrew Baker.

Eivät kaikki, jotka altistuvat uskonnollisia vähemmistöjä koskevalle vihapuheelle, suinkaan tee viharikoksia. Joskus näin kuitenkin käy. Japanissa Yhdistymiskirkon vastainen vihapuhe on johtanut siihen, että jotkut kirkon jäsenet ovat saaneet tappouhkauksia. Kun kyseisistä tapauksista uutisoitiin mediassa, uutisten kommenttiosiohin ilmestyi uusia uhkauksia. Toivon, että Japanin poliisi ottaa nämä kommentit vakavasti. Sillä myös Tetsuya Yamagami aloitti kirjoittamalla Yhdistymiskirkon vastaisia loukkauksia ja uhkauksia sosiaaliseen mediaan – ja loput tiedämmekin.

Yksi vihapuheen ominaispiirteistä on tehokas leviäminen. Kun vihapuhe on kerran saanut jalansijaa mediassa tai internetissä, sen vaikutuksia ei enää pysty hallitsemaan. Tiedämme, että Yhdistymiskirkon jäsenten perään on huudeltu kadulla, että heitä on kiusattu töissä ja koulussa ja että joidenkin puolisot ovat jopa hakeneet avioeroa. Ei voi siis kuin toivoa hartaasti, että sanalliset hyökkäykset eivät johda fyysiseen väkivaltaan tai henkirikoksiin. Vihapuheen kohtalokkaat vaikutukset eivät nimittäin rajoitu menneisyyteen. Tälläkin hetkellä Pakistanissa surmataan joka kuukausi tai jopa viikottain ahmadiyya-vähemmistöön kuuluvia ihmisiä. Ahmadiyya-muslimeja koskevaa vihapuhetta levittävät niin tiedotusvälineet kuin valtauskonnon saarnamiehet.

Vihapuheella myös luodaan pohja erilaisille syrjinnän muodoille, kuten syrjivälle lainsäädännölle, joilla vähemmistöryhmään kuuluvista tehdään toisen luokan kansalaisia. Näin on parhaillaan tapahtumassa Yhdistymiskirkolle Japanissa. Kuten muissakin demokraattisissa maissa ympäri maailman, uskonnollisille ryhmille annettavista lahjoituksista ei Japanissa tarvitse maksaa veroa. Nyt on kuitenkin esitetty, että Yhdistymiskirkko ei ole ”oikea” uskonto vaan petollinen ”lahko” ja että tästä syystä sille annetut lahjoitukset olisi katsottava myynnistä saaduiksi tuloiksi. Tämä tekisi lahjoituksista verotuksen alaisia.

Unification Church protests in Korea
Yhdistymiskirkkoa tukevia mielenosoittajia Koreassa.

Japanissa esitetty toimintatapa ei ole uusi. Jotkut Japanissa hakevat nyt mallia Ranskasta, jossa julkishallinto suhtautuu hyvin nuivasti ns. ”lahkoihin”. Joitakin vuosia sitten Ranskan viranomaiset tekivät päätöksen, että Jehovan todistajille tai muille ”lahkoiksi” luokitelluille uskonnollisille ryhmille annettuja lahjoituksia ei katsottaisi lahjoiksi vaan tavaroista tai palveluista toimitetuiksi maksuiksi ja että niistä olisi siksi maksettava veroja. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei kuitenkaan hyväksynyt tätä toimintatapaa. Antamassaan ratkaisussa tuomioistuin totesi, että lahjoitusten uudelleen määritteleminen myyntituloiksi ei ollut kuin keino syrjiä viranomaisten epäsuosiossa olevia uskonnollisia ryhmiä, jotka oli tästä syystä luokiteltu ”lahkoiksi”. Tuomioistuin määräsi Ranskan palauttamaan Jehovan todistajille ja kahdelle muulle uskonnolliselle ryhmälle niiden maksamat verot, korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut sekä maksamaan niille vahingonkorvauksia.

Japani ei ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuoli, mutta se on allekirjoittanut ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, jonka 18 artikla koskee ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta. YK:n ihmisoikeuskomitea julkaisi vuonna 1993 julistuksen tulkintaa koskevan yleiskommentin nro 22, jossa todettiin, että 18 artiklan soveltamisala ”ei rajoitu perinteisiin uskontoihin”. Ihmisoikeuskomitea kehotti kiinnittämään huomiota ”taipumuksiin syrjiä henkilöitä uskonnon tai vakaumuksen perusteella mistä tahansa syystä, mukaan lukien se, että kyseessä on vastaperustettu uskonto tai uskonnollinen vähemmistö, johon valtauskonnon edustajat suhtautuvat vihamielisesti”.

Jotta voidaan torjua median suvaitsemattomuutta ja Yhdistymiskirkon jäseniin kohdistuvaa hallinnollista syrjintää Japanissa, on luotava laaja vastaliike. Kaikille tulisi olla selvää, että jos viranomaisille annetaan valta määritellä, mitkä uskonnot ovat ”hyviä” ja mitkä ”pahoja lahkoja” ja minkä ryhmän lahjoitukset katsotaan tällä perusteella veronalaisiksi tuloiksi, tällä voi olla vakavia seurauksia kaikille uskonnollisille ryhmille. Oletetusti tunnustuksettoman valtion viranomaisista tulee näin uusia inkvisiittoreita.

Japanin mediassa on kuultu puheenvuoroja, joissa Yhdistymiskirkon on kiistetty olevan ”tavallinen” uskonto, koska se esittää kummallisia väitteitä perustajastaan Sun Myung Moonista. Nyt taitaa siis olla tunnustuksen paikka. Kuulun itsekin uskontoon, joka on esittänyt perustajaansa koskevia suureellisia väitteitä. Nimittäin kristinuskoon. Kristittynä uskon, että 2 000 vuotta sitten rikollisena teloitettu juutalainen elää edelleen keskuudessamme. Lisäksi uskon hänen syntyneen neitsyestä ja herättäneen ihmisiä kuolleista. Mitään näin pöyristyttävää Yhdistymiskirkko ei ole koskaan väittänyt pastori Moonista.