Artikkeli 5/7, alun perin ilmestynyt Bitter Winter -verkkolehdessä 1.9.2022.
https://bitterwinter.org/abe-assassination-japan-how-to-create-a-mob/
Massimo Introvigne
“Japanin tämänhetkinen tilanne on malliesimerkki joukkopsykologiasta, jossa tietystä uskonnollisesta vähemmistöstä on tehty massojen vihan kohde.”
Vuonna 1895 ranskalainen antropologi Gustave Le Bon julkaisi kirjan nimeltä La psychologie des foules (suom. Joukkosielu, 1912/2017). Vaikka teos ei saanutkaan tutkijapiireissä täysin varauksetonta vastaanottoa, ajan kuluessa se osoittautui äärimmäisen vaikutusvaltaiseksi. Le Bonin ajatukset olivat tuttuja muun muassa Leninille, Hitlerille ja Mussolinille, jotka kaikki mainitsivat Joukkosielun yhtenä innoituksenlähteenään. Kirjallaan Le Bon tuli luoneeksi uuden psykologian haaran: joukkopsykologian (tai massapsykologian). Vaikka joukkovoimalla voidaan tehdä hyvääkin, suurimmassa osassa Le Bonin kuvailemissa tapauksissa joukot olivat taipuvaisia yhteiskunnallisesti tuhoisaan toimintaan.
Kirjassaan Le Bon kuvailee joukon syntymisen kolme vaihetta. Ensimmäinen niistä on suggestio eli ihmisten mieleen vaikuttaminen. Le Bon uskoi, että nyky-yhteiskuntien kansalaisiin on helppo vaikuttaa median ja propagandan avulla, jotka mahdollistavat kansalaisten ajatusten manipuloimisen. On huomionarvoista, että Le Bon esitti tällaisen ajatuksen jo kauan ennen televisiota ja internetiä. Toinen vaihe on ns. tartuntavaihe eli joukkoa ohjailevien ajatusten leviäminen. Ilmiö muistuttaa tautiepidemiaa, jossa näkymätön virus leviää vääjäämättömästi keskuudessamme. Se, mihin Le Bon viittaa ”myytteinä ja väärinä tietoina”, tunnetaan nykyään valeuutisina.
Le Bonin esittelemässä kolmannessa vaiheessa joukosta muodostuu nimetön massa, johon kuuluvat henkilöt eivät välttämättä tunne toisiaan mutta jotka toimivat samalla tavalla. Joukkoon kuuluvilla vaikuttaa olevan yhteinen ”joukkomieli”, joka ohjaa heidän toimintaansa kuin näkymättömän verkon keskellä istuva pahantahtoinen hämähäkki. Nimettömään massaan kuuluvat henkilöt toimivat anonyymisti mutta tietävät, että miljoonat muut toimivat täsmälleen samalla tavalla. Tämä saa heidät uskomaan, ettei heillä ole teoistaan henkilökohtaista vastuuta, ja he alkavat tuntea itsensä voittamattomiksi.
Le Bonin teos tuntuu yllättävän ajankohtaiselta, sillä se on kuin kirjoitettu nykyistä sosiaalista mediaa ajatellen. Internetin tuoman anonyymiuden turvin miljoonat oman elämänsä sissitaistelijat käyvät joukolla verkkohyökkäyksiin toisia ihmisiä vastaan, tuntematta pelkoa seuraamuksista. Omassa mielessään he ovat voittamattoman armeijan nimettömiä sotilaita.
Shinzō Aben kuoleman jälkeen Japanissa on voitu seurata malliesimerkkiä siitä, miten joukkoviha syntyy suggestion, tartunnan ja nimettömyyden avulla. Aben murhannut Tetsuya Yamagami totesi halunneensa rankaista entistä pääministeriä, koska tämä oli osallistunut Yhdistymiskirkkoon yhteydessä olevan kansalaisjärjestön tapahtumiin. Yamagamin mukaan hänen äitinsä oli ajautunut vararikkoon tehtyään ylenpalttisia lahjoituksia Yhdistymiskirkolle. Yamagamin äiti on kirkon jäsen.
Sinänsä meillä on tapahtuneesta selkeä käsitys. Meillä on tekijä, Aben ampunut Yamagami, ja meillä on uhreja, Shinzō Abe itse sekä Yhdistymiskirkko, jonka johtajan Yamagami olisi myös halunnut surmata. Joukkopsykologiassa loogisuus ja faktat ovat kuitenkin toissijaisia.
Joukkoviha ei synny sattumanviraisesti. Yhdistymiskirkolla on Japanissa voimakkaita vastustajia, jotka pyrkivät vaikuttamaan mediaan ja manipuloimaan ihmiset uskomaan, että Yhdistymiskirkko olisi jollakin tavalla vastuussa Aben kuolemasta, vaikka kirkko oli itse asiassa tilanteessa uhri. Nämä vääristellyt tiedot lähtivät leviämään ja syntyi nimetön joukko. ”Joukkomielen” ohjaamina nämä toisilleen tuntemattomat henkilöt lähettivät loukkauksia ja uhkauksia Yhdistymiskirkolle; joissain tapauksissa tämä on johtanut myös rikoksiin. Tekijät kokivat olevansa turvassa seuraamuksilta, koska he olivat osa laajempaa joukkoa tai koska he pystyivät piiloutumaan puhelimen tai tietokoneen ruudun taakse.
Shinzō Abe kuoli 8. heinäkuuta 2022. Japanin Yhdistymiskirkon mukaan kirkkoa vastaan oli 20. elokuuta 2022 mennessä tehty 150 viharikosta. Todennäköisesti tapauksia on enemmänkin, sillä yksittäiset kirkon jäsenet eivät välttämättä ole ilmoittaneet kirkko-organisaatiolle kaikista heihin kohdistuneista loukkauksista ja uhkauksista. Lisäksi uusia tapauksia tulee koko ajan lisää.
Kyseisiä viharikoksia käsittelevät asiakirjat ovat hälyttävää luettavaa. Niistä käy ilmi, miten helposti ja nopeasti vihaiset massat saadaan liikkeelle, kun käytössä on nykyaikaista teknologiaa, josta Le Bonin aikana ei vielä ollut tietoakaan. Kun kuuntelee nauhoitteita Yhdistymiskirkon päämajaan ja sivutoimipisteisiin soitetuista uhkaavista puheluista, huomaa, että monet soittajat aloittavat puhelun toteamalla, että ovat seuranneet mediaa tai katsoneet televisiota. Joukkopsykologialle tyypillisesti nämä ihmiset olivat uskoneet kuulemaansa ja he olivat vakuuttuneita siitä, että mediassa esitettyjen tietojen oli oltava tosia. Sen lisäksi, että tämä oli tehnyt heistä kertaheitolla ”asiantuntijoita” Yhdistymiskirkkoa koskevissa asioissa, he myös tunsivat tarvetta ”tehdä jotain” ja ottaa oikeuden omiin käsiinsä.
Uhkailijat siis uskoivat tietävänsä kaiken tapauksesta, koska olivat lukeneet siitä tai kuulleet siitä televisiosta. Siksi he katsoivat asiakseen huutaa Yhdistymiskirkon jäsenille puhelimessa tai kirjoittaa aiheesta nettikommentteja, joissa väitettiin Yhdistymiskirkon ”tappaneen Aben”, vaikka todellisuudessa Aben surmasi kirkon fanaattinen vastustaja. Lisäksi kirkon väitettiin ”syyllistyneen rikoksiin” ja ”aivopesseen ihmisiä”, vaikka monet uusia uskonnollisia liikkeitä tutkivat keskeiset tutkijat ovat jo pitkään pitäneet aivopesun käsitettä pseudotieteellisenä.
Monissa puheluissa ja kirjoituksissa toistuvat myös sävyltään rasistiset kommentit, kuten ”Painukaa takaisin Koreaan”, ”Sehän tiedetään, että korealaisia kiinnostaa vain raha” ja ”Te olette Japanin vastainen korealaisryhmä”. Vaikka Yhdistymiskirkko on lähtöisin Koreasta, Japanissa valtaosa jäsenistöstä on japanilaisia.
Aivan niin kuin Le Bon kirjassaan ennusti, nimettömyys ja vaarallinen tunne seuraamusten puutteesta ovat johtaneet siihen, että yhä useampi tähän joukkoon kuuluva on syyllistynyt laittomuuksiin. Heinäkuun 17. päivänä 2022 eräälle sähköiselle keskustelufoorumille jätettiin Yhdistymiskirkolle osoitettu uhkaava viesti: ”Huomenna tulen päämajaanne ja puukotan teidät kaikki.” Vastaavia uhkauksia on lähetetty myös kirkon Aichin, Hokkaidōn ja Osakan prefektuurien toimipisteisiin. Narassa poliisi päätyi varotoimena sulkemaan paikallisen Yhdistymiskirkon tilat, sillä kirkon pastorit olivat saaneet tappouhkauksia.
Tokiossa, Narassa ja Osakassa Yhdistymiskirkon kirkkorakennuksia kiersivät kovaäänisillä varustetut pakettiautot, jotka kajauttivat ilmoille kirkon vastaisia iskulauseita. Joukossa oli muun muassa äärioikeiston edustajia, jotka 4. elokuuta 2022 Osakassa huusivat: ”Lähtekää pois Japanista, te Japanin vastaiset korealaiset!”. Elokuun 15. päivänä 2022 Aichin prefektuurissa paikallisen Yhdistymiskirkon postilaatikko maalattiin mustaksi ja rakennuksen seinään spreijattiin Aben ampujaa ylistävä graffiti.
Jotta voisimme ymmärtää tilanteen todellisen vakavuuden, meidän on tarkasteltava sitä Le Bonin teorioiden valossa. Yksi tai kaksi viharikosta voidaan vielä ohittaa vähämerkityksisinä, vaikka onkin aina olemassa mahdollisuus, että tappouhkaukset johtavat todelliseen väkivaltaan. Kun tapauksia on yli sata, on selvää, että liikkeellä on nimettömien sissitaistelijoiden joukko, joka on ottanut oikeuden omiin käsiinsä. Nämä taistelijat ovat toisilleen tuntemattomia, mutta heitä kaikkia manipuloi verkon keskellä istuva hämähäkki, joka ei epäröi vihata, pilkata, syrjiä – ja jopa tappaa.
